Jos edellisessä postauksessa minulla oli hieman totuttua enemmän ehostusta, niin tässä postauksessa näette minut täysin meikittömänä. Olettekin jo varmaan huomanneet tästä Veeran postauksesta alkaneen ilmiön? Naked Truth -haaste on levinnyt täällä blogimaailmassa kulovalkean tavoin ja minäkin sain blogini lukijalta toiveen haasteen toteuttamisesta.
Otinkin heti kuvan tätä postausta varten tietokoneeni kameralla, mutta poikaystäväni tuli vielä järkkärin kanssa yllättämään minut aamuteen keitosta!
Tältä minä siis näytän aamuisin. Vaalea ja paikoin atooppinen ihoni on herkkä punoittamaan, tosin täällä Saksassa huoneistomme korkea kosteusprosentti on tainnut hillitä pahinta kuivuutta ja ajoittain kivuliasta ihottumaa. Ihooni on myös lähiaikoina alkanut ilmestyä yksittäisiä näppyjä, niihin syynä taas taitaa olla stressi.
Olen myös ollut (ja taidan olla edelleen) aikamoinen koheltaja, nenässäni on pieni muhkura murtuman jäljiltä ja ala-asteella halki menneen ylähuuleni arpea on jouduttu korjauttamaan plastiikkakirurgin toimesta. Olen muuten erittäin kiitollinen äidilleni, joka vei minut tuolloin operaatioon arven korjausta varten: nyt haljenneesta huulesta on jäljellä vain pieni ja siistireunainen arpi, joka hädin tuskin näkyy meikkipohjan alta.
Kuinka erilaiselta sitten näytän tässä kuvassa verrattuna blogini muihin kuviin? Suurimman eron taitaa tehdä ripsiväri, tai siis sen puuttuminen. Minulla on aika pitkät ja tuuheat, mutta aivan värittömät ripset ja ripsiväri taikoo katseestani terävemmän. Tummia silmänalusia pyrin meikilläni häivyttämään, ne eivät tunnu lähtevän edes kunnon yöunilla. Kasvojeni värin tasoittamiseen ja virheiden peittämiseen käytän mineraalimeikkejä, saatan jopa pyöräyttää kasvoilleni meikkivoidetta vaikken muuta meikkiä laittaisikaan. Pientä korjailua ja korostamista teen siis lähes päivittäin meikin avulla, tosin minulle ei myöskään ole ongelma kipaista lähikaupassa hiukset märkinä ja meikittä vaikkapa uimahallin jälkeen.
Taidan olla viimeisiä haasteeseen osallistuneita bloggaajia, on ollut upeaa nähdä miten laajalle tämä on levinnyt. Muiden bloggaajien Naked Truth -postauksia voi löytää ainakin täältä!
Olen myös ollut (ja taidan olla edelleen) aikamoinen koheltaja, nenässäni on pieni muhkura murtuman jäljiltä ja ala-asteella halki menneen ylähuuleni arpea on jouduttu korjauttamaan plastiikkakirurgin toimesta. Olen muuten erittäin kiitollinen äidilleni, joka vei minut tuolloin operaatioon arven korjausta varten: nyt haljenneesta huulesta on jäljellä vain pieni ja siistireunainen arpi, joka hädin tuskin näkyy meikkipohjan alta.
Kuinka erilaiselta sitten näytän tässä kuvassa verrattuna blogini muihin kuviin? Suurimman eron taitaa tehdä ripsiväri, tai siis sen puuttuminen. Minulla on aika pitkät ja tuuheat, mutta aivan värittömät ripset ja ripsiväri taikoo katseestani terävemmän. Tummia silmänalusia pyrin meikilläni häivyttämään, ne eivät tunnu lähtevän edes kunnon yöunilla. Kasvojeni värin tasoittamiseen ja virheiden peittämiseen käytän mineraalimeikkejä, saatan jopa pyöräyttää kasvoilleni meikkivoidetta vaikken muuta meikkiä laittaisikaan. Pientä korjailua ja korostamista teen siis lähes päivittäin meikin avulla, tosin minulle ei myöskään ole ongelma kipaista lähikaupassa hiukset märkinä ja meikittä vaikkapa uimahallin jälkeen.
Taidan olla viimeisiä haasteeseen osallistuneita bloggaajia, on ollut upeaa nähdä miten laajalle tämä on levinnyt. Muiden bloggaajien Naked Truth -postauksia voi löytää ainakin täältä!
Voi ei, miksi menit pyyhkimään sen pois! Sehän näyttää upealta! Kestää vain hetken tottua. :)
ReplyDeleteYhtä kauniilta näytät ilman meikkiäkin.
Hih, mä voisinkin tulla sulle meikkikouluun opettelemaan huulten punaamista! :D
DeleteKiitos ihana RagDoll, samaa voin sanoa sinusta!
Voi, miten suloisen kaunis olet!
ReplyDeleteHih, kiitos vain, vaikkakin kauneus on katsojan silmässä! :)
DeleteMukava postaus, kiva kun osallistuit. :) Tummat silmänaluset on minullakin, aina ollut. Ihan sama kuinka paljon nukun. Teininä ne olivat melkoinen trauman aihe, mutta sittemmin olen ne hyväksynyt osaksi persoonaani. Pandahan on loppujen lopuksi söpö eläin. ;) Eipä silti, peitän niitä päivittäin kotoa lähtiessäni, en halua että kadulla lapset itkevät pelosta. ;D
ReplyDeleteHihittelin koko eilisen illan tuota Panda-kommenttia, ihana! <3 Itse kävin taas taannoisen syntymäpäiväni kunniaksi peitevoideostoksilla, ehkäpä nyt löytyi oikea tuote tummien silmänalusten peittoon!
DeleteKiitos! Mahtavaa. Olet kaunis ja rohkea. T. Alkuperäinen postuksen toivoja
ReplyDeleteMielelläni toteutan toiveita, kiva jos postaus oli mieleen! :)
DeleteSievä olet! :) Hassua tosiaan miten laajalle tämä on levinnyt. Lähes kaikissa seuraamissani blogeissa on tähän haasteeseen tartuttu.
ReplyDeleteT:Ammi
Kiitos Ammi! :) Ajattelin että jokohan siellä on jo kyllästytty näiden lukemiseen, mutta mielelläni tein tämän hyvän asian vuoksi!
DeleteKaunis olet! Atooppinen iho on joskus riesa, olen kärsinyt siitä koko ikäni. Mutta onneksi kaikkeen tottuu. :) Kiva kun tartuit haasteeseen!
ReplyDeleteNiinpä! Itselläni atopia on pahinta käsissä ja vaikka sen ryppyisyyden ja ihottuman vielä kestäisi, niin kivulias ihon repeily ja pienet haavat saavat tuhottua jopa yöunetkin :(
DeleteOlen kuitenkin onnekas, sillä kärsin vain paikoittain tuosta atooppisesta ihottumasta, enkä ole tänä talvena joutunut aloittamaan vielä kortisonikuureja! :)
Totta on että monenlaiseen asiaan tottuu ja usein oman ihonsa kanssa oppii onneksi elämään! Kivaa viikkoa sinne!
Ihana ja rohkea asenne, mahtava postaus! :)
ReplyDeleteKiitos Mimi! :) Ja voi, miten ihania pentujuttuja olet kirjoitellut! <3
DeleteOletpas kaunis ilman meikkiä :) Tuli huulipunajutusta itseni mieleen. Minullakaan ei mitkään maailman pienimmat huulet ole, ja punaisten huulien kanssa tuntui olo aivan huutomerkiltä. Mutta rohkeasti vaan, se tuntuu alkuun kyllä niin oudolta, mutta näytät upealta punahuulisena! Kiitos kivasta blogista ja hyvää joulunodotusta :)
ReplyDeleteAivan kuin omasta suustani, samanlaisia juttuja mietin: ihan kuin ihmisillä ei olisi muuta mietittävää illallisen aikana kuin oma huulipunani sävy! ;)
DeleteRohkeutta myös sinne ja ihanaa joulun odotusta! :)
Hyvältä näytät ja kaunis olet, kyllä:)
ReplyDeleteJuu, minullakin on jäänyt "harjoitteluvaiheeseen" ja kokeiluun tuo punainen huulipuna. Mikä ihme siinä onkaan, että sitä ei "voi" käyttää. Kaipa se alkaisi istua, kun vaan käyttäisi. Minä taas olen kovin tumma (hiukset, ripset, kulmat), joten se sopii, ulkoisesti, mutta ei sisäisesti, heh.
T. Maija
Kiitos Maija! Se on kyllä kumma miten sitä aina ihailee muilla, mutta ei itse osaa käyttää. Luulen että tässä on vähän samanlainen juttu kyseessä kuin korkkareilla kävely, harjoittelemalla opii! :)
DeleteVoi Maija, minun on pitänyt raapustaa ties kuinka monta kertaa tähän postaukseen kommenttia, mutta aina se on päässyt unohtamaan! Olet aivan upea! :) Lohduttavaa kuulla, että muutkin kärsivät atooppisesta ihosta. Heti kun pakkaset rantautuivat, niin olen ollut ihan pulassa nassuni kanssa :/
ReplyDelete