Pahoitteluni aivan liian pitkäksi venyneestä tauosta. Lomamme aikana läppärini meni nimittäin jumiin ja vasta kotiin päästyämme poikaystäväni sai sen korjattua. Ehdin jo hetken pelätä tiedostojen ja kuvien menettämistä, mutta onneksi kaikki tiedostot saatiin palautettua ja pääsin viimeinkin tekemään tätä postausta viime lauantaina juhlituista häistä.
Ranskassa häät järjestetään välillä kahtena peräkkäisenä viikonloppuna: ensimmäisenä viikonloppuna hääpari vihitään kaupungintalolla, jolloin avioliitto tulee lainvoimaiseksi, ja vasta seuraavana viikonloppuna on uskonnollisen vihkimisen ja sen jälkeisen coctail-tilaisuuden ja illallisen aika - tosin kaikki juhlallisuudet on mahdollista ajoittaa myös samaan päivään.
Hääkutsussa on yleensä määritelty, mihin hääjuhlan vaiheisiin vieraan toivotan osallistuvan. Perhe ja lähimmät ystävät ovat usein kutsuttu viettämään hääjuhlaa aina illalliselle asti, tutut ja työkaverit saattavat osallistua kirkon jälkeen vain coctail-tilaisuuteen. Usein hääpari saattaa järjestää myös seuraavana aamuna ystäviensä ja perheensä kesken brunssin.
Viime lauantaina olimme vieraina avomieheni ystävän häissä. Morsiuspari oli aamulla viettänyt lyhyehkön uskonnollisen seremonian perheen kesken ja muut vieraat liittyivät mukaan kaupungintalolla tapahtuneeseen vihkimiseen.
Koen, että olen alkanut tuntea ranskalaisten tapoja ja tottumuksia aika hyvin, mutta vieläkin tietynlainen organisoimattomuus järkyttää minua aika ajoin: tällä kertaa odotellessamme kaupungintalolle sisäänpääsemistä ja vihkimistä. Vihkiseremonian alku myöhästyi nimittäin puolellatoista tunnilla!
Kaupungintalolla vihkimisestä vastaava henkilökunta oli antanut kutsussa mainitun ajankohdan myös kolmelle muulle hääparille, joten kaupungintalon pihalla odotteli samaan aikaan kolme morsianta, sulhasta ja valtava määrä häävieraita sillä aikaa kun ensimmäinen neljästä hääparista oli sisällä vihittävänä. Itse vihkiminen oli lyhyt, ytimekäs ja arvokas. Pormestarin puhetta seurasivat perinteiset kysymykset ja sormusten vaihto, jonka jälkeen sekä morsiuspari että neljä todistajaa allekirjoittivat juhlallisesti vihkitodistuksen.
Siviilivihkimisen jälkeen lähdimme toisella puolella Pariisia, aivan Riemukaaren kupeessa sijainneeseen juhlapaikkaan, jossa baarimikko ja tarjoilijat odottelivat valmiina pienten coctail-palojen ja shamppanjan kanssa. Coctailin aikana hääpari oli ulkona valokuvaajan kanssa ottamassa kuvia ja toinen kuvaaja oli pystyttänyt salin nurkkaan pienen studion, jossa hän otti vieraista kuvia. Odotan muuten erityisen innolla saavani noita kuvia, avomieheni kun viihtyy yleensä mielummin kameran takana ja siksi on erityisen kivaa saada meistäkin yhteiskuva.
Hääillallinen oli aivan mielettömän herkullinen. Aikaisemmin kaupungintalolla kuulin ohimennen bestmanin kertovan eräälle toiselle häävieraalle, että illallisen valmistanut kokki omistaisi Michelin-ravintolan, harmi vain, etten kuullut minkä ravintolan kokista oli kyse. Neljä ruokalalajia tarjoiltiin pöytiin ja jälkiruoka oli toteutettu buffet-periaatteella. Kakkuna oli perinteinen ranskalainen tuulihatuista rakennettu hääkakku
Pièce montée. Annosten välillä näimme sulhasen serkkujen tekemän videon, puheen morsiusparin lapsuudesta ja seurustelun alkuvaiheista, sekä ystävien järjestämän tanssiesityksen joka toteutettiin
tähän tyyliin.
Seitsemän hengen pyöreät pöydät mahdollistivat, että illan aikana tuli jutusteltua tasapuolisesti kaikkien samassa pöytäseurueessa olleiden kanssa. Usein ranskalaisissa häissä on yksi isompi pöytä varattuna morsiusparille ja heidän perheelleen sekä läheisimmille ystäville, mutta tällä kertaa morsiuspari istui kahdestaan pienessä pöydässä keskellä salia. Ranskassa on myös tapana, että illallisen aikana morsiuspari kiertää pöydästä pöytään jutustelemassa vieraiden kanssa, mielestäni se on kaunis tapa huomioida vieraita.
Hääkakun leikkaamisen jälkeen DJ alkoi soittaa tanssimusiikkia. Perinteistä häävalssia ei tällä kertaa tanssittu, mutta hääpari viihtyi muuten koko illan tanssilattialla häävieraidensa kanssa. Vähän ennen kahta päätimme lähteä nukkumaan, kameralaukussa mukana kulkeneiden ballerinojen ja lyhyen matkan ansiosta kävelimme juhlapaikalta nopeasti poikaystäväni vanhempien luokse.
