Reilu kuukausi sitten muuttofirma kurvasi Saksan kotimme pihaan ja muuttomiesten kymmenen tunnin uurastuksen päätteeksi pahvilaatikoihin pakatut tavaramme olivat matkalla väliaikaiseen säilytykseen varastolle. Seuraavat pari päivää olivat pitkiä, eikä kyyneleiltä vältytty: pankkitilien sulkemista, lukemattomien virallisten kirjeiden postitusta, asunnon siivoamista... Varmistimme, että kaikki asiamme Saksassa tulevat varmasti hoidetuksi - ja samaan aikaan jo mietin, että mitenköhän me jaksamme tulevat muuttojärjestelyt Pariisin päässä.
Lennettyämme Pariisiin ja vietettyämme avomieheni suvun kanssa viikonlopun Normandiassa, oli aika aloittaa asunnon metsästys. Ennen asunnon löytymistä päädyimme majoittautumaan avomieheni vanhempien luona; olin jo Saksaan muuttaessa kokenut useamman viikon hotelliasumisen ja ajattelin, että kotioloissa asuminen olisi helpompaa arkijärjestelyiden kannalta. Koin myös, ettemme myöskään tarvinneet tarjottua ulkopuolista apua asunnon etsimiseen - ajattelin, että itse etsimällä löytäisin helpommin valintakriteerimme täyttävät asunnot.
Viikon verran aamusta iltaan asuntonäyttöjä otti aikamoisen koville. Tiukkojen aikataulujen vuoksi saimme juosta paikasta toiseen ja illat selailin uusia mahdollisia asuntoilmoituksia. Mielessä kolkutteli usempaan otteeseen pelko asunnon löytymisestä: ovatko odotuksemme liian korkealla, ehdimmekö löytää meille mieluista kotia järkevän ajan kuluessa... Muuttotavaroidemme säilytys oli mitoitettu kuukauden mittaiseksi ja kieltämättä omien tavaroiden ja kodin kaipuu oli muutaman viikon jälkeen jo suuri.
Meillä oli aikamoinen lista kriteereitä (joita kyllä jouduimme muokkaamaan aika tavalla) ja Pariisin heikon asuntototilanteen tietäessämme epätoivo meinasi iskeä muutamaan otteeseen. Erään ihanan asunnon makuuhuoneeseen ei olisi mahtunut täysipituista sänkyä, toisessa oli karmivat rappukäytävät, kolmannessa ei yhtään suoraa seinää... Voisin kirjoittaa niin tarkemmista toiveistamme (ja niiden toteutumisesta), kuten myös asunnonetsimisprosessista hieman myöhemmin, mutta kerrottakoon nyt, että tuon rankan viikon aikana onnistuimme löytämään tulevan kotimme - jossa nytkin saan kirjoitella tätä postausta!
Mutta kuten kerroin, jouduimme matkan varrella tinkimään vaatimuksistamme ja ehkäpä suurimman kompromissin jouduimme tekemään sen suhteen, että vastarakennetussa kodissamme ei ollut keittiötä valmiina. Säilytyskalusteiden lisäksi jouduimme siis hankkimaan itse keittiön ja sen suunnittelu ja (tällä hetkellä käynnissä oleva) rakentaminen ovatkin olleet ne tämän matkan suurimmat haasteet. Asuntomme on siis tällä hetkellä täynnä niin muuttolaatikoita, remonttitarpeita, kuin keittiön kaappeja ja kodinkoneitakin, huh.
Kaikesta kaaoksesta huolimatta yritän kuitenkin pitää katseen tavoitteessamme - eiköhän pian tule sekin aika, että saan asetella kukat maljakkoon, sytyttää tuoksukynttilän ja pohtia koriste-esineiden ja taulujen paikkoja...
_____________
P.S. Parvekekuvat on napattu siitä talosta, jonka kauniissa vanhassa asunnossa ei ollut yhtään suoraa seinää!
/ Toppi Twist & Tango
/ Huivi Louis Vuitton
