Moni ulkomaille muuttanut on varmasti jossain vaiheessa kärsinyt yksinäisyydestä. Vieras maa, uusi kieli ja joskus myös erilainen kulttuuri asettavat uusia haasteita arkeen ja uusien ystävien löytäminen voi olla hankalaa.
Toki asia voi olla myös päinvastoin, esimerkiksi ekspateilla. Kalenterini ei ole varmaan ikinä ollut niin täynnä, kuin ekspat-vuosinamme; viikottaiset illalliset, mökkiviikonloput, kaupunkilomat ja tyttöjen kesken vietetyt lukemattomat lounaat. Uusiin ihmisiin tutustui jatkuvasti ja samantyyppinen elämäntilanne sai solmimaan vahvoja ystävyyssuhteita - moni niistä on jatkunut tiiviinä tähän päivän saakka.
Mutta entä sitten, kun muutat ihan yksin (tai kumppanin kanssa) uuteen maahan?
Ei ekspat-statuksen tuomaa turvaa muuttoasioissa, ei yhtään tuttua uudessa kotikaupungissa.
Meillä oli ensi alkuun täällä todella yksinäistä. Terveysjuttujen (ja sen vakuutuksen) vuoksi jouduin murehtimaan niin paljon, että olin jo aikeissa pakata tavarat kasaan ja lähteä kotiin. Töiden, opiskelujen ja harrastusten kautta ei tuntunut löytyvän uusia ystäviä. Ei, vaikka olin kuvitellut, että sosiaalisina tyyppeinä pystyisimme pikku hiljaa rakentamaan oman verkostomme. Tarjouduin tekemään hyväntekeväisyystyötä, opiskelin kieltä ja muistan usein kävelleeni kaupungilla miettien itsekseni "kivan näköinen tyttö, olisipa ihana tutustua". Tyydyin kuitenkin aina vain hymyilemään nätisti.
Sitten poikaystäväni toimistolle tuli samanikäinen saksalainen mies, joka oli juuri palannut puolisonsa kanssa useamman vuoden jälkeen Pariisista. Ei mennyt kuin muutama päivä ja olimme syömässä crêpejä Nürnbergin linnan muurien lähellä sijaitsevassa ravintolassa - ja sen jälkeen olemmekin testanneet yhdessä uusia paikkoja lähes viikottain!
Joissain paikoissa ja elämäntilanteissa sitä tutustuu helpommin ihmisiin, joskus se saattaa olla vaikeampaa. Olemme hiljalleen tutustuneet uusiin (aivan mielettömän ihaniin!) ihmisiin ja mikä ekspateille ehkä hieman epätavanomaisempaa, suurin osa ystävistämme on paikallisia.
Ympyrät ovat muuten usein tosi pieniä. Useampi Suomessa asunut tuttumme on muuttamassa tänne ja tälläkin viikolla saamme kestitä työmatkalle tullutta ystäväämme ja hänen tyttöystäväänsä. Kyseinen ystävämme käy täällä aina parin kuukauden välein ja silloin on aina ollut aurinkoista; toivottavasti nytkin!
En ole ihan varma, miksi aloin alun perin kirjoittamaan tätä postausta. Ehkä halusin muistuttaa, että täällä ruudun takana kirjoittelee ihan tavallinen tyttö, tavallisine huolineen. Ehkäpä joku muukin on jossain vaiheessa ollut samanlaisessa tilanteessa?
Tänään aion nauttia leffaillasta, kynttilöistä ja bataattikeitosta; ihan tavallisia, mutta sitäkin mieluisampia juttuja!
