Leffaillan asu

Tänään on (taas) vietetty etelä-Saksassa arkipyhää. Näitä vapaapäiviä onkin täällä viime aikoina riittänyt, tässä kuussa ei tainnut olla yhtään täyttä viikkoa. Otimme jo eilen tästä vapaasta täyden hyödyn irti kun päätimme suunnata elokuvateatterin myöhäisnäytökseen; illallisen jälkeen, hieman ennen yhtätoista menimme nimittäin katsomaan Star Trekiä.

Varmaan jo arvasittekin, leffaehdotus tuli tällä kertaa mieheltäni - tosin minua ei ollut vaikea houkutella mukaan, kun luvassa oli suuri kulho popcorneja ja elokuvateatterin uutuutena Deluxe-näytös kaukosäätimellä säädettävine penkkeineen ja alkuproseccoineen.

Keskiviikko-illan asuksi valikoitui tällä kertaa pikkumustaa hieman arkisemmilla asusteilla maustettuna.

Mekko Hallhuber, Vyö Friis&Company, Neule Mango,

Sukkahousut Wolford, Ballerinat Repetto, Laukku LV

Kesä, tule tännekin!

Vaikka täällä saadaan edelleen vain haaveilla kesäisistä ilmoista ja sunnuntailöhöilyistä rannalla, niin siltikin kauppojen värikkäät kesämallistot ovat saaneet minut innostumaan yhdestä jos toisestakin kesäasusteesta ja -vaatteesta. Viime aikoina olen löytänyt kaikenlaista raikasta ja kesäistä vaatekaappiini ja viikonlopun kaupunkireissulla mukaani tarttuikin sen ainaisen mustan sijaan myös pinkkiä ja keltaista.

Iltapäivän teekupposta nautiskellessani innostuin kokoamaan täydellisen kesäpäivän asua.
(Kuvat lainattu)

1. Diorin suuria huiveja on tarjolla ihanissa kesäväreissä: tämä pinkki olisi aika kiva pari samanväriselle clutchilleni.
2. Rakastan suuria hellehattuja, mutta mistä ihmeestä löydän sellaisen, jonka lieri ei painu koko ajan silmien eteen? (kuva: Mytheresa) 3. Tote-mallinen laukku taipuu niin kaupunkipäivään kuin rannallekin (Dior). 4. Olkaimeton musta mekko on Sandrolta. 5. Missasin nämä helmisankaiset aurinkolasit muutama vuosi sitten, mutta nyt niitä näyttäisi olevan taas saatavilla: aurinkolasifriikki taitaa siis ottaa suunnan kohti Chanelin putiikkia! 6. Sandaalivalikoimani on aika surkea ja omaksi yllätyksekseni olen ihastellut näitä Balenciagan sandaaleja jo useamman vuoden - en vain vieläkään osaa päättää, ovatko ne täysin minun juttuni... (Kuva: Mytheresa)

Olin muutama viikko sitten kirjaimellisesti luottokortti kädessä ja varaamassa meille matkoja lämpimään, mutta viimehetkellä aloin epäröimään kesäkuun aikataulujemme kanssa ja matka jäi varaamatta. Eilen pitkän ajan sääennustetta katsoessani alkoi kaduttamaan, sen mukaan täällä olisi nimittäin vain kolme aurinkoista päivää kesäkuussa! Taidanpa siis aloittaa matkojen selailun uudestaan...

Kuulumisia viikonlopulta

Täällä ollaan heräilty viikonlopun jälkeen (valitettavasti hyvin harmaaseen ja sateiseen) maanantaihin. Mukava ja onnistunut viikonloppumme alkoi perjantaina illallisella ystäviemme luona ja lauantaina otimme suunnan kohti Münchenia, tarkoituksenamme viettää rento vapaapäivä kaupungilla kiertelyn merkeissä.

Kauniissa ja tunnelmallisessa Münchenissa riitti tällä kertaa tavallistakin enemmän menoa, nimittäin lauantai-illalla pelattu Bayern München - Dortmund -jalkapallopeli veti kadut täyteen ihmisiä. Joukkueen logoa näkyikin lähes jokaisen vastaantulijan päällä ja ravintoloiden edustoille oli viritetty suuria screenejä pelin seuraamista varten. Kotiin päin lähtiessämme halusin napata take-away -sushit Sushi Shopista ja taisin näyttää aika häkeltyneeltä, kun tajusin paikan ravintolapuolen muuttuneen suureksi katsomoksi!

Instagram-seuraajat näkivätkin, että vierailimme myös Münchenin uudessa Louis Vuittonin liikkeessä. Liike muutti saman kadun varrella uusiin tiloihin ja nyt tuo kolmikerroksinen LV on Saksan suurin. Muutama viikko sitten pidetyissä avajaisjuhlissa vieraili niin Uma Thurman kuin Olivia Palermokin ja täytyy sanoa, että nuo uudet tilat olivat kyllä todella arvokkaat ja elegantit. Esillä oli myös monia mielenkiintoisia tuotteita harvinaisista malleista aina vanhoihin museokokoelmien kappaleisiin ja liikkeen sisustusta ja vitriinejä ihastellessa vierähtikin tovi. Tästä videosta pääsee kurkistamaan avajaishulinaa, sen aikana järjestettyjä työnäytöksiä ja illan tyylikkäitä vieraita.

Valitettavasti tuo lauantain sää oli todella sateinen, joten kuvailu jäi taas tällä kertaa vähemmälle. München on nimittäin lempikaupunkejani täällä Saksassa ja mielelläni kuvaisin sitä enemmänkin. Toivottavasti siis ensi kerralla pääsemme sinne vähän aurinkoisemmissa merkeissä ja voinkin silloin kertoa myös hieman omista lempipaikoistani!

Vendredi

Olen juuri astumassa ovesta ulos ja lähdössä illalliselle ystäviemme kanssa. Tarkoituksenamme oli ensin nauttia kauniista säästä ja käydä ulkona, mutta lämpötilan ollessa nytkin vain yhdeksän astetta, saimme kutsun viettää iltaa ystäviemme uudessa kodissa. Kävin aikaisemmin päivällä toisen ystäväni kanssa ulkona, eikä siellä olisi tarjennut lainkaan ilman hanskoja ja huvia, jopa trenssi tuntui jo liian viileältä tuossa säässä; monet olivatkin talvitakeissa liikkeellä!

Bon Week-end!

Stuff Parisians like

Minun on pitänyt jo pitkään kertoa teille aivan mielettömän hauskasta kirjasta nimeltä Stuff Parisians like. Itse löysimme tämän kirjan erään ranskalaisen televisokanavan haastattelun myötä ja seuraavalla Pariisin matkallamme hankimmekin sen kotiin iltalukemiseksi.

Stuff Parisians like -kirjan kansi lupaa "Discovering the quoi in the je ne sais quoi". Kirjoittaja Olivier Magny kuvailee kirjassa erittäin hauskalla otteella mistä tunnistaa paljasjalkaisen pariisilaisen: mitä he syövät lounaaksi, missä viettävät vapaa-aikansa ja sen kaikkein tärkeimmän: miten käyttäytyä kuin pariisilainen.

"There are three dimensions to being cool in Paris: owning an iPhone, wearing Converse shoes,
and eating sushi - at least twice a week."

Stuff Parisians like -kirjan mukaan pesunkestävä pariisilainen ei ikinä pysähdy katua ylittäessään (ja ylittää sen tietenkin jossain muualla kuin suojatien kohdalla), on aina dieetillä, unelmoi asuvansa New Yorkissa ja pukeutuu mustaan. Kirja on jaettu teemoittain kappaleisiin, jotka kertovat kustakin pariisilaisesta ilmiöstä. Jokaisen kappaleen lopusta löytyy myös aiheeseen sopiva vinkki kuten "You need a chip in your credit card to use the Vélib. Ride with a Parisian if you don't have one." ja sen jälkeen vielä lyhyt Sound like a Parisian -fraasi: "Je me déplace partout en vélo. (I ride my bicycle everywhere.)"

Tämä kirja poikkeaa ilahduttavasti monista muista Pariisi-opuksista, sillä se on erittäin viihdyttävä myös niille syntyperäisille pariisilaisille; avomieheni halusi ihan erikseen huikata myös omat suosittelunsa!

P.S. Oletko suuntaamassa Pariisiin ja mietit, mitä tuoda kotiin tuliaisiksi? Minulla on jossain vaiheessa tulossa vinkkejä sen suhteen, mutta sitä ennen Stuff Parisians like -kirja antaa hieman apua: "Parisians lack imagination. Baby shower? Macarons Ladurée. Birthday party? Macarons Ladurée. Thank-you note? Macarons Ladurée. Dinner Party? Macarons Ladurée. Weekend in Normandy? Macarons Ladurée."

Style du jour avec pantalon vert

Täällä Saksassa vietettiin maanantaina arkivapaata (josta onneksi tajusin mainita miehelleni - toinen olisi muuten löytänyt itsensä aamulla tyhjästä toimistosta, minä nimittäin lomailen tällä viikolla). Ylimääräinen vapaa kului sisällä puuhastellen, tällaiset arkipyhät ovat ihan parhaita tekemättömien töiden puolesta: saimme viimeinkin varattua hotellin tulevien häiden jälkeiseen yöpymiseen, tehtyä pientä kenkähuoltoa, suunniteltua erästä tulevaa illallista, kokkailtua jotain arjesta poikkeavaa ja selailtua uusia herkkureseptejä...

Vietettyämme koko päivän sisätiloissa, mielemme teki lähteä illalla hieman ulos ja päädyimme kaupungille lyhyelle kävelylle ja syömään. Koko päivän jatkunut sadekin loppui juuri sopivasti ennen iltahämärän tuloa ja saimme napattua matkan varrelta muutaman asukuvan.

Bleiseri & Housut Zara, Paita Mango,

Ballerinat Repetto, Laukku LV

Loma Khao Lakissa

Ninnumaaria kirjoitteli lomasuunnitelmistaan ja hän tuli samalla maininneeksi Thaimaan Khao Lakin. Kun hän vielä sattui linkkaamaan postaukseensa kuvia Khao Lakin JW Marriot -hotellista, minulla heräsi tarve kirjoittaa muutama sananen lomastamme kyseisessä paikassa.

Vietimme reilu vuosi sitten viikon loman Thaimaan Khao Lakissa ja vaikka jo silloin bloggailin, en ehtinyt kirjoitella matkastamme sen enempää. Sekä minulla, että avomiehelläni oli takana aika hurja syksy työ- ja opiskelukuvioiden parissa, joten päätarkoituksemme oli viettää lepoloma ja keskittää voimamme altaan ja rannan välille. Hetken aikaa selailtuamme matkakohteita (ja kiitos äitini avustuksen!) päädyimme lähtemään viikoksi Khao Lakiin.

Majoittauduimme loman ajaksi JW Marriot -hotelliin, joka sijaitsee jonkin matkaa Khao Lakin keskustasta pois päin. Me emme odottaneet lomaltamme lepäämistä enempää, eivätkä turistikeskustan katubaarit ja kaupat kiinnostaneet; vaakakupissamme painoi enemmän uima-altaan päästä alkava yksityinen ranta, rauhallinen sijainti ja tasokas majoitus. Marriotissa olisi helposti vierähtänyt toinenkin viikko ilman sen kummempaa ulkomaailman ikävöintiä: useat ravintolat, illalliskattaukset nurmikentällä, kuntosali ja spa riittivät meille hyvin - kunnes saimme idean osallistua sekä sukelluskurssille, että päiväretkelle viidakkoon kumipuita ja elefantteja katsomaan (eli se siitä lepäämisestä). 

Suomalaisia ei hotellissamme näkynyt yhtä nuorta hääparia lukuunottamatta, eniten taisimme kuulla ranskaa. Ranta oli ihanan tyhjä joulukuun alussa, postauksen rantakuvat on napattu suoraan aurinkotuolistani. Muutenkin hotelli oli erittäin rauhallinen, henkilökunta superystävällistä, huoneet tiptop-kunnossa ja se hotellin Spa... Vaikka syksyn stressillä ja väsymyksellä oli varmasti osansa, en ole ikinä eläissäni nauttinut spa-hoidosta niin paljoa kuin täällä!

Hotellin allasalue taitaa olla Kakkois-Aasian pisin hurjalla kolmen kilometrin pituudellaan ja se kieputtelee hotellikompleksin alueella tarjoten monista huoneista suoran pääsyn altaalle. Me halusimme kuitenkin varmistaa oman rauhamme ja päädyimme ottamaan huoneen toisesta kerroksesta, mutta allasalue oli tosiaan niin iso, ettei pelkoa makuuhuoneen edessä uiskentelevista ihmisistä ollut ainakaan tuolloin. Ylläolevat kuvat allasalueelta on napattu Canonilta lainaksi saamallani vedenalaiskameralla, sen kanssa tulikin taltioitua monta ihania muistoja mieleen tuovaa kuvaa.

Olimme jo etukäteen ottaneet puolihoidon ja se olikin hyvä ratkaisu: viikon ajan söimme lähes joka ilta eri ravintolassa (hotellista löytyi niin thairavintolaa, italialais-ranskalaista, kahvilaa, buffettia kuin japanilaistakin) ja aamuisin täytimme mahamme aamiaisbuffetin antimilla; itse muistelen kaiholla herkullisia ja tuoreita hedelmiä, sekä smoothiebaarin antimia, avomies taas nautti kokin loihtimista letuista ja croissanteista.

Ja sitten niihin retkiin... Emme olleet tosiaan suunnitelleet matkan ajaksi minkäänlaisia aktiviteetteja, mutta eräänä päivänä löysimme itsemme tutustumassa viidakkoon ja heti sen jälkeen suuntasimmekin pariksi päiväksi laitesukeltamaan ja saimme kokea yhdeksi maailman upeimmaksi rankatun sukelluskohteen, Similanin saarten vedenalaisen maailman. Meille iskikin tuon matkan aikana varsinainen sukelluskuume!

Kaiken kaikkiaan matkamme oli oikein onnistunut, itse asiassa matkoja selaillessani olen leikkinyt ajatuksella siitä, että palaisimme vielä lomailemaan tänne samaan paikkaan. Seuraavaksi suunnitelmissamme on kuitenkin suunnata rantalomalle syyskuussa ja sille lomalle olen jo ehtinyt miettiä matkakohdetta ihan täällä Euroopan rajojen sisällä.

Taidan olla aika huono tiivistämään, sillä vieläkin tuntuu, että monta asiaa jäi mainitsematta. Olisikin kiva kuulla myös teidän kokemuksianne Khao Lakista!

Lumenen CC-voide

Kuluneen puolen vuoden aikana olen taistellut kaikenlaisten iho-ongelmien kanssa. Minulla on jo ennestään atooppinen iho, mutta viime kuukausina enemmän ongelmia on aiheuttanut iholle jatkuvasti ilmestyvät epäpuhtaudet.

Hetken aikaa olin jo aika toivotonkin ennalta-arvaamattoman ihoni kanssa: vaihdoin puhdistustuotteita, tehostin ihonhoitorutiinejani ja kiinnitin huomiota ruokavaliooni. Vaikka tiesin iho-ongelmieni syyn (ja sen, että ihon pitäisi olla muutaman kuukauden päästä jo paljon parempi) päätin käydä myös ihotautilääkärillä ja sain ihon hoitoon reseptillä määrättävää voidetta.

Olen jo monta vuotta vannonut mineraalimeikkipohjan nimeen, mutta lääkevoiteen kuivattamalle iholle nuo tuotteet eivät sopineet lainkaan. Mineraalimeikkivoide ei tuolloin sulautunut ihooni - primerin laitosta, kasvovesisuihkautuksesta tai muistakaan apukeinoista huolimatta. Kävin hädissäni ostamassa myös uuden nestemäisen meikkivoiteen, vain todetakseni että superpeittävä ja paksu pakkeli jämähti kuivalle iholleni aina siihen kohtaan mistä aloitin levittämisen.

Ihana Mona tulikin apuun juuri oikealla hetkellä, sillä täällä ollessaan hän esitteli minulle Lumenen uuden CC-voiteen. Color Correcting -meikkivoide levittyy todella helposti ilman erillistä pohjustusta, mutta se onnistuu silti piilottamaan ihon epätasaisuudet ja punaisuuden. Lumenen mukaan voiteessa yhdistyy kuusi ominaisuutta: meikkivoide, peitevoide, pohjustus, heleytys, pitkäkestoisuus ja suojakerroin.

Itse tykästyin erityisesti siihen, että voidetta on helppo kerrostaa ihon ongelmakohtiin ja siltikin iho jää kauniin hehkuvaksi ja luonnollisen näköiseksi. Voide on myös helppo levittää iholle - itse käytän levittämiseen useimmiten sormia. Puuterilla kiinnittämisen jälkeen CC-voide säilyy kauniina pitkään ja helppoutensa vuoksi se on varmasti omiaan kesäihon meikkivoiteeksi!

Vendredi

Täällä ollaan vihdoinkin valmiita viikonlopun viettoon! Pääsin puolen päivän jälkeen kotiin, ehdin siivoilla hieman (ja kyllä, uudet perjantai-kukat on hankittuna), kävin viimeinkin tilaamassa parvekkeelle huonekaluja ja kauppareissun jälkeen poikkesin hakemassa vielä sushiannoksen illallista varten.

Juttelin jo aikoja sitten, että haluan päästä pian herkuttelemaan raikkailla kevätrullilla, joten josko niitä sitten tänä viikonloppuna. Ruokakaupasta ei jostain syystä löytynyt avokadoja tai minttua, kaikki muut ainekset ovatkin jo valmiina. Kevätrullien lisäksi viikonlopun menuuseen kuuluu parsa, muutaman nipun olemmekin jo ehtineet tänä keväänä syömään.

Huomenna tarkoituksenamme on mennä Müncheniin ja viettää rento kaupunkipäivä shoppailun ja kiertelyn merkeissä: München on todella kaunis, joten on ihanaa päästä näkemään sitä myös näin keväällä.

Olen tässä pikkuhiljaa lisäillyt suosikkiblogejani tuonne bannerin alareunasta klikattavalle Lukulista-välisivulle. Tänä viikonloppuna kannattaa ainakin käydä kurkkaamassa Monan Ystävät vastaavat -postaus (jossa allekirjoittanut on päässyt vastailemaan lukijoiden esittämiin kysymyksiin) ja katsastaa Costumelle muuttaneen ihanaisen Jonnan uusi blogikoti. Olettehan myös huomanneet, että Ainoa-blogin Tuulia on palannut bloggailemaan?

Pian perjantaielokuvan pariin, mutta sitä ennen haluan vielä toivotella Bon Week-End à vous!

Sur mon mur

Olen viime aikoina kärsinyt vähän sellaisesta valkoisten seinien -ongelmasta. Suuremmat huonekalut ovat jo lähes kaikki hankittuina, mutta kodin sisustus on pienesineiden ja yksityiskohtien puolesta vielä aivan keskeneräinen. Olenkin ahkerasti kierrellyt kaupungilla tähtäimessäni juuri pienet sisustusjutut: kynttilät, koriste-esineet, tyynyt ja taulut tekevät sisustukseen sen viimeisen silauksen.

Pikkuhiljaa olenkin hankkinut silmää miellyttäviä esineitä, yksi tyyny sieltä, toinen täältä... En ole pitänyt kiirettä; haluan harkita rauhassa ja maksimoida mieleiseni lopputuloksen. Kuitenkin viime aikoina tämä keskeneräisyys on alkanut ärsyttää minua oikein toden teolla ja tänään päädyin omaksi yllätyksekseni tilaamaan muutaman kehystettävän julisteen olohuoneemme seinälle. Sarah&Bendrixin kauniit posterit taitavat olla monelle Pinterestin käyttäjälle tuttuja ja kaksi sellaista on meillekin nyt tulossa. (Kuva lainattu: Sarah&Bendrix)

Olen myös hahmotellut yhdelle olohuoneen seinälle suurempaa, vaakasuuntaista öljyvärityötä, mutta mieleistäni ei tunnu löytyvän sitten mistään. Vaikka olen aika visuaalinen, ei minulle ole suotu kummoistakaan maalauskättä, mutta voipi silti olla, että etsimiseen kyllästyneenä käväisen pian hakemassa maalausvälineet. Saapa nähdä, mitä saan aikaiseksi!

Mekkoja kesän juhliin

Ehdin jo kertoa teille, että löysin mekon kesäkuussa Ranskassa järjestettäviä häitä varten. Omalta osaltani juhlapukeutuminen ei jää kuitenkaan tältä kesältä pelkästään kesäkuulle, nimittäin heinäkuussa pääsen juhlistamaan äitini synytymäpäiviä isompien juhlien merkeissä. Ja mitä sitten pukisin kesäisiin syntymäpäiväjuhliin?

1. Closetin beigessä mekossa on klassinen leikkaus ja sen selkäpuolelta löytyvät ihanan tyttömäiset yksityiskohdat  2. Tänä vuonna olen aikamoisen ihastunut näihin maksimekkoihin, tämä oranssi on Onenessin mallistosta 3. Pikkumusta on aina varma valinta: French Connectionin mekosta löytyy monta suosikkijuttuani: pitkät hihat, kaunis malli ja korumaiset yksityiskohdat  4. NLY Trendin vadelmanpunainen maksimekko sopii täydellisesti päivettyneen ihon kanssa 5. Kyselette usein, mistä olen löytänyt tyttömäisiä mekkoja: miten olisi tämä Samsoe Samsoen mekko? 6. Pääntien statement-kirjailu tuo jujua French Connectionin klassiseen mekkoon

(Postaus sisältää mainoslinkkejä)

Puvussa

Voitteko kuvitella, että pukeuduin 12-vuotiaana kouluun suoriin housuihin ja mustaan bleiseriin? Ei ehkä sen ikäiselle sitä kaikista tyypillisintä pukeutumista (tosin eivät ne muutkaan kokeiluni tainneet aina olla), mutta niistä ajoista lähtien nuo vaatekaapin luottojutut ovat löytyneet suosikeistani. En koe tämän viikonloppuisen asuni poikenneen paljoakaan totutusta, mutta jostain syystä vapaapäivän virallisuuteni aiheutti hilpeyttä avomiehessäni ja sain useaan kertaan päivän aikana kuunnella osuvia vitsejä tyylistäni. 

Kotoa lähtiessä: "Aa, olet siis menossa työhaastatteluun?"

Autossa: "Sopisit hyvin Barneyn (How I met your mother) parhaaksi ystäväksi: Suit up!"

Kaupungilla: "Näytät vähän kuin olisit Men in Blackista!"

Bleiseri Zara, Housut Mango, Kauluspaita H&M, 

Ballerinat Repetto, Laukku & Rannekoru Louis Vuitton

Seuraavan kerran taidan siis pukea bleiserin pariksi farkut tai mekon ja suorien housujen kanssa rennomman neuleen, ihan niin kuin normaalistikin.

Ai niin, mies on meillä se virallisemmin pukeutuva: lenkkarit jalassa aniharvoin ja puku päivittäin päällä...

Qu'est-il arrivé à Noé?

Kiitos kaikista Noe ou Non? -postaukseen tulleista mielipiteistä! Nostitte esiin tosi hyvin perusteltuja pointteja ja oli kiva lukea teidän aika vaihteleviakin näkemyksiä tuosta laukusta. Kaikkien järkisyiden keskellä päädyin kuitenkin tekemään päätökseni ihan intuitiolla ja palautin Noen; Kerstin lausahdus "meant-to-be -tunteesta" olikin juuri osuva kuvaamaan omia ajatuksiani.

Olin muuten palauttamassa laukkua kaiken kaikkiaan kolme kertaa: tiistaina päädyin jäämään kotiin väsymyksen vuoksi (ja silloin teinkin tuon postauksen), keskiviikkona kymmenen minuutin ajomatkaan kului (loma?)ruuhkan vuoksi tunti ja liike ehti mennä jo kiinni; sain palautettua laukun siis vasta lauantaina!

Ja mitä sitten tein laukusta saadulla store creditillä? En vielä mitään, sillä tällä kertaa halusin hetken miettiä päätöstäni. Kaikenlaista kivaa minulla on kuitenkin jo mielessäni: matkustukseen liittyviä juttuja, asusteita ja sainpa vinkin vielä yhdestä pian ilmestyvästä laukustakin...

Äitienpäivänä

Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille!

Des fleurs pour vendredi

Olin eilen ihan sunnuntai-tunnelmissa ja tänään alkaa taas viikonloppu! Onko kukaan muu ihan sekaisin näistä arkipyhien tuomista muutoksista? Ennen viikonlopun aloittamista minulla on kuitenkin vielä edessä perjantaisiivous, jonka päätteeksi tapaan lahjoa itseäni leikkokukilla. Tänään minun ei kuitenkaan tarvitse poiketa kukkakaupan kautta, nimittäin viime viikolla hankkimani hortensia jaksaa edelleen varsin virkeänä kaunistuttaa olohuonetta.

Kotikaupunkini on varsin kansainvälinen ja monikansallisten yritysten lisäksi täällä asuu paljon amerikkalaisia alueella sijainneiden vanhojen sotilastukikohtien vuoksi. Tästä syystä olen kokenut, että paikalliset ovat hyvin tottuneita meidän ulkomaalaisten läsnäoloon ja se taas saattaa näkyä niin myönteisenä kuin kielteisenäkin asiana. Opiskelen tällä hetkellä varsin ahkerasti saksaa, mutta joudun puhumaan edelleen aika paljon englantia. Viime perjantaina kohtasinkin yhden mieleenpainuvimmista kohtaamisista täällä ollessani, kun kukkakaupan iäkäs rouva yritti kertoa minulle hyvin yksityiskohtaisesti tämän leikkohortensian hoidosta. "Vaasiin ei saa vaihtaa vettä, vaan ainoastaan lisätä sitä ja kolmen päivän välein varteen pitää leikata uusi imupinta..." Jossain vaiheessa tipuin kuitenkin kärryiltä, jolloin tämä ihana naisihminen soitti omalle tyttärelleen (joka ei sattunut olemaan juuri sillä hetkellä töissä) ja sai langan päähän tyttärensä kollegan kertomaan minulle ohjeet englanniksi. Ja kaikki tämä vain yhden hortensian vuoksi! Tämä oli ensimmäinen käyntini tässä kukkakaupassa, olen nimittäin käynyt kaupungin kukkakauppoja yksitellen läpi löytääkseni itselleni vakipaikan - eipä tarvitse etsiä enää, näin sydämellisen palvelun jälkeen on ilo palata!

Kaiken lisäksi kotiin palatessani minua oli odottamassa postipaketti rakkaalta ystävältäni ja hänen suloiselta poikavauvaltaan; aivan täydellinen perjantai-iltapäivä!

Kukat ovat siis valmiina maljakossa ja imuri odottelee tuolla kaapissa käyttäjäänsä. Oikein hyvää viikonloppua kaikille, kuullaan taas pian!

Hääkutsu

Olenkin jo aikaisemmin kertonut teille, että kevättalvella saimme postin mukana kutsun avomieheni serkun häihin. Olen ollut jo useammissa ranskalaisissa häissä avecin roolissa: Häät Pariisissa ja Juhannushäät Le Mansissa -postaukset kertovat viimeisimmistä juhlista.

Käydessäni tänään viikon tehtävälistaa läpi, muistin, että meidän piti ilmoittautua häihin jo viime viikolla! Oikeastaan, tehtävä kuuluu miehelleni, sillä minä tein jo oman osani ja kävin pitkän etsimisen päätteeksi ostamassa sopivia kortteja ja kirjekuoria kutsuun vastaamiseen.

Ranskassa on usein tapana lähettää hyvin muodollinen hääkutsu. Kutsut ovat kohokuvioin painettuja ja kutsun sisältä löytyy yleensä kaksi täysin samanlaista tekstiä; toisessa sulhasen ja toisessa morsiammen vanhemmat (ja usein myös isovanhemmat) kutsuvat vieraan oman tyttärensä/poikansa vihkimiseen. Tämä varsinainen hääkutsu lähetetään siis kaikille, joiden toivotaan osallistuvan uskonnolliseen kirkossa pidettävään seremoniaan ja kaupungintalolla tapahtuvaan siviilivihkimiseen.
Kirjekuoressa tulleen kutsun mukana tulee myös kaikki muu tarvittava tieto, kuten erillinen tieto vihkimisen jälkeiselle coctailille, tai sekä coctailille että illalliselle kutsumisesta. Osa vieraista siis saattaa osallistua vain vihkimiseen, osa on kutsuttu coctailille (vaikkapa ei-niin-läheiset kollegat) ja osa vieraista (esimerkiksi sukulaiset ja ystävät) jatkavat juhlaa aina illallispöytään asti. 

Coctail-tilaisuus pidetään yleensä heti vihkimisen jälkeen ja se on usein illallispaikan puutarhassa. Itse pidän tästä coctail-tavasta todella paljon: aurinkoisena päivänä on ihana nauttia kauniista ilmasta, vaihtaa kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin. Väkijoukossa tarjottimien kanssa kiertävät tarjoilijat pitävät coctailin aikana huolen pienistä alkupaloista ja shamppanjatarjoilusta ja illallista jaksaa vielä hyvin odottaa tässä vaiheessa. Illallisen alkaessa osa vieraista hyvästelee hääparin ja osa jatkaa illallispöytään.

Mutta nyt innostuin jaarittelemaan ihan ohi alkuperäisen aiheeni, nimittäin kutsusta ja kutsuun vastaamisestahan minun piti kertoa! Niin kun jo kerroinkin, varsinaisen kutsun lisäksi kuoresta saattaa löytyä myös coctail- ja illalliskutsu ja niiden lisäksi myös listaus majoitusvaihtoehdoista. Olen ollut häissä ihan Riemukaaren kupeessa ja avomieheni sisko on mennyt naimisiin omasta mielestäni ehkä yhdessä upeimmista hääpaikoista Pariisissa, mutta tosiasia on, että todella usein pariisilaiset menevät naimisiin Pariisin ulkopuolella. Pariisissa on asunnon lisäksi lähes mahdotonta löytää hyvä paikka häiden järjestämiseen: korkeat hinnat, pienet tilat... Useimpiin paikkoihin on vielä kaiken lisäksi yli kahden vuoden jonot ja siitä syystä häitä pidetään aika usein myös perjantaisin, silloin kun on helpompi saada juhlapaikka järjestettyä. Ja toisaalta, jo jonkin matkaa Pariisin ulkopuolelle mentäessä löytyy niin paljon upeita linnoja, kartanoita, puistoja ja katedraaleja, etten yhtään ihmettele, että monet haluavat ehdottomasti järjestää häänsä muualla. Tämä tarkoittaa kuitenkin usein sitä, että pitkälle venyvän hääjuhlan päätteeksi useimmat suuntaavat hotelliin (tai vaikkapa vuokratun linnan huoneisiin) yöksi. Ja koska monet yöpyvät poissa kotoaan, järjestää hääpari vielä usein seuraavana aamuna brunssin läheisilleen (tämäkin on mielestäni todella ihana tapa!).

Muodolliseen hääkutsuun vastataan tietenkin muodollisella tavalla; kutsusta ei yleensä löydy sähköpostiosoitteita eikä puhelinnumeroita, vaan vieraita pyydetään ilmoittamaan osallistumisestaan kirjeitse. Save the date -kutsun saadessamme sainkin jo kattavan luennon oikeaoppisesta vastaamisesta avomieheni äidiltä. Pienestä vastauskuoresta tulee löytyä mustekynällä kirjoitettu teksti paksulla, hyvälaatuisella paperilla ja vastauksessa on tietenkin mukana asiaankuluvat kiitokset ja ilmoitus häihin osallistumisesta (avomieheni lupasi vielä soittaa äidilleen tarkistaakseen oikeat sanamuodot!) ja käsinkaiverrettu käyntikortti (toiselta puolelta paperia kuulemma näkee, onko kaiverrus tehty perinteisesti käsin). Mitään mahdottoman monimutkaista tämä ei siis ole ja tämä mattimyöhäinen toivookin nyt, että tänään viety kirje kulkee pikaisesti postissa ja pääsee ajoissa perille Ranskaan!

Noe ou Non?

Instagram ja Facebook -seuraajani saivat jo hieman esimakua viikonlopun tunnelmistani, nimittäin päädyin yllättäen laukkuostoksille. Tarkemmin sanottuna, poikaystäväni (varmasti omaksi yllätyksekseenkin) ilahdutti minua uudella laukulla.

Laukku saapui vasta lauantaina liikkeisiin ja kyseessä on Louis Vuittonin Petit Noe, Epi-kuosissa. Valitsin itselleni merellisen rennon tummansinisen sävyn ja mallailin liikkeessä laukkua supussa pitävän nahkaisen narun tilalle ohutta silkkihuivia.

Mutta voitteko kuvitella, että jo kotiin tullessani mietin valintani järkevyyttä! Vaikka klassikko-Noe on aivan mielettömän kaunis, niin siltikin mietin mallin sopivuutta omaan käyttööni. Yritin eilen mallailla laukkua peilin edessä ja tänään innostuin tekemään muutaman kollaasinkin laukun käyttötarkoitusta silmällä pitäen. Kaiken lisäksi poikaystäväni maalaili mieleeni ihanan kesäisiä kuvia minusta pyöräretkellä aurinkoisena päivänä ja noissa kuvitelmissa pyörän korissa oli tietenkin tuo Noe! Vaikean valinnan edessä siis ollaan: laukku on tällä hetkellä siististi paketissaan odottamassa päätöstäni mahdollisesta palautuksesta.

Edit: Täällä näkee minut laukkua sovittamassa!

1. Takki/Burberry 2. Laukku/Louis Vuitton 3. Ballerinat/Pretty Ballerinas 4. Farkut/Filippa K

1. Farkut/Filippa K 2. Paita/Zoe Karssen 3. Kengät 4. Laukku Louis Vuitton

(Postaus sisältää mainoslinkkejä)