Olenkin jo aikaisemmin kertonut teille, että kevättalvella saimme postin mukana kutsun avomieheni serkun häihin. Olen ollut jo useammissa ranskalaisissa häissä avecin roolissa: Häät Pariisissa ja Juhannushäät Le Mansissa -postaukset kertovat viimeisimmistä juhlista.
Käydessäni tänään viikon tehtävälistaa läpi, muistin, että meidän piti ilmoittautua häihin jo viime viikolla! Oikeastaan, tehtävä kuuluu miehelleni, sillä minä tein jo oman osani ja kävin pitkän etsimisen päätteeksi ostamassa sopivia kortteja ja kirjekuoria kutsuun vastaamiseen.
Ranskassa on usein tapana lähettää hyvin muodollinen hääkutsu. Kutsut ovat kohokuvioin painettuja ja kutsun sisältä löytyy yleensä kaksi täysin samanlaista tekstiä; toisessa sulhasen ja toisessa morsiammen vanhemmat (ja usein myös isovanhemmat) kutsuvat vieraan oman tyttärensä/poikansa vihkimiseen. Tämä varsinainen hääkutsu lähetetään siis kaikille, joiden toivotaan osallistuvan uskonnolliseen kirkossa pidettävään seremoniaan ja kaupungintalolla tapahtuvaan siviilivihkimiseen.
Kirjekuoressa tulleen kutsun mukana tulee myös kaikki muu tarvittava tieto, kuten erillinen tieto vihkimisen jälkeiselle coctailille, tai sekä coctailille että illalliselle kutsumisesta. Osa vieraista siis saattaa osallistua vain vihkimiseen, osa on kutsuttu coctailille (vaikkapa ei-niin-läheiset kollegat) ja osa vieraista (esimerkiksi sukulaiset ja ystävät) jatkavat juhlaa aina illallispöytään asti.
Coctail-tilaisuus pidetään yleensä heti vihkimisen jälkeen ja se on usein illallispaikan puutarhassa. Itse pidän tästä coctail-tavasta todella paljon: aurinkoisena päivänä on ihana nauttia kauniista ilmasta, vaihtaa kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin. Väkijoukossa tarjottimien kanssa kiertävät tarjoilijat pitävät coctailin aikana huolen pienistä alkupaloista ja shamppanjatarjoilusta ja illallista jaksaa vielä hyvin odottaa tässä vaiheessa. Illallisen alkaessa osa vieraista hyvästelee hääparin ja osa jatkaa illallispöytään.
Mutta nyt innostuin jaarittelemaan ihan ohi alkuperäisen aiheeni, nimittäin kutsusta ja kutsuun vastaamisestahan minun piti kertoa! Niin kun jo kerroinkin, varsinaisen kutsun lisäksi kuoresta saattaa löytyä myös coctail- ja illalliskutsu ja niiden lisäksi myös listaus majoitusvaihtoehdoista. Olen ollut häissä ihan Riemukaaren kupeessa ja avomieheni sisko on mennyt naimisiin omasta mielestäni ehkä yhdessä upeimmista hääpaikoista Pariisissa, mutta tosiasia on, että todella usein pariisilaiset menevät naimisiin Pariisin ulkopuolella. Pariisissa on asunnon lisäksi lähes mahdotonta löytää hyvä paikka häiden järjestämiseen: korkeat hinnat, pienet tilat... Useimpiin paikkoihin on vielä kaiken lisäksi yli kahden vuoden jonot ja siitä syystä häitä pidetään aika usein myös perjantaisin, silloin kun on helpompi saada juhlapaikka järjestettyä. Ja toisaalta, jo jonkin matkaa Pariisin ulkopuolelle mentäessä löytyy niin paljon upeita linnoja, kartanoita, puistoja ja katedraaleja, etten yhtään ihmettele, että monet haluavat ehdottomasti järjestää häänsä muualla. Tämä tarkoittaa kuitenkin usein sitä, että pitkälle venyvän hääjuhlan päätteeksi useimmat suuntaavat hotelliin (tai vaikkapa vuokratun linnan huoneisiin) yöksi. Ja koska monet yöpyvät poissa kotoaan, järjestää hääpari vielä usein seuraavana aamuna brunssin läheisilleen (tämäkin on mielestäni todella ihana tapa!).
Muodolliseen hääkutsuun vastataan tietenkin muodollisella tavalla; kutsusta ei yleensä löydy sähköpostiosoitteita eikä puhelinnumeroita, vaan vieraita pyydetään ilmoittamaan osallistumisestaan kirjeitse. Save the date -kutsun saadessamme sainkin jo kattavan luennon oikeaoppisesta vastaamisesta avomieheni äidiltä. Pienestä vastauskuoresta tulee löytyä mustekynällä kirjoitettu teksti paksulla, hyvälaatuisella paperilla ja vastauksessa on tietenkin mukana asiaankuluvat kiitokset ja ilmoitus häihin osallistumisesta (avomieheni lupasi vielä soittaa äidilleen tarkistaakseen oikeat sanamuodot!) ja käsinkaiverrettu käyntikortti (toiselta puolelta paperia kuulemma näkee, onko kaiverrus tehty perinteisesti käsin). Mitään mahdottoman monimutkaista tämä ei siis ole ja tämä mattimyöhäinen toivookin nyt, että tänään viety kirje kulkee pikaisesti postissa ja pääsee ajoissa perille Ranskaan!
no kyllä on tarkkaa, käsinkaiverrettu käyntikortti?! huhhuh !
ReplyDeleteKoen että on hauskaa kirjoittaa erilaisista tavoista ja käytännöistä; onneksi kukin saa valita itselleen ne sopivat! :)
DeleteNo jo on muodollista ;)
ReplyDeleteTäytyy muistuttaa, että paljon on myös hääpareja nykyään jotka tekevät asiat paljon casuallimmin. Itse olen käynyt monissa häissä Ranskassa, jossa sai ihan puhelimella/spostilla tai jopa facebook-eventiin osallistumalla vastata rsvp:n :)
Yleensä tällaiset parit ovat kyllä olleet alle 30-vuotiaita ja häät ovat olleet pienemmän mittakaavan juhlat, mutta aina kyllä tosi ihania juhlia :)
itsekin pidän cocktail-tilaisuutta ja myös sitä juhlan "jaottelua" tosi hyvänä ideana. Suomessa jos kutsuu työkaverit niin on vähän pakko kutsua sitten jokaiseen häiden osioon...
Mulla ja mun ranskismiehellä oli häät Pariisissa, jos oltaisiin pidetty suuremmat juhlat niin oltaisiin varmasti päädytty kaupungin ulkopuolelle. Tehtiin jo yksi varauskin yhteen pieneen "linnaan" muta lopulta vieraslista karsiutui 30 henkilöön ja tuolle porukalle kyllä löytyi kohtuullisen helposti juhlatila kaupungin sisältäkin :)
En missään nimessä tarkoittanutkaan että tämä olisi ainoa tapa, mutta hyvin yleinen kyllä, etenkin kun kyse on perinteisemmistä "hattuhäistä" (jos tiedät mitä tarkoitan?). Eivätkä tietenkään läheskään kaikki mene naimisiin kirkossa ja moni muukin juttu varmasti poikkeaa kertomuksestani...
DeleteTuo hääpaikan kaukana sijaitseminen voi olla välillä kyllä monimutkainen juttu, etenkin jos siviilivihkiminen on samana päivänä... Hyvä ystäväni sai Champsin JW Marriotista hääpaikan ihan vain muutaman viikon varoitusajalla, joten välillä riittää hyvä tuuri (ja suhteetkin) juhlapaikan saamiseen.
Teidän häänne kuulostivat kyllä ihanan intiimeiltä! :)
Kylla ne pariisilaiset osaavat! :) Olen itse ollut kahdesti Ranskassa haissa, molemmista tuli myos ainakin osaksi kasinkirjoitetut kutsut haihin, ei tosin yhta monta paerilippusta kuin te olette saaneet. Onhan tuollainen "piipertaminen" nattia, mutta omasta mielestani ihan liian aikaavievaa. Kertaakaan ei haakutsuihin vastattu kirjein, miehen siskolle ihan vaan soitin ja herra itse taisi lahettaa sahkopostia sulhaskaverilleen. Jos olisi ollut kyse vahemman laheisesta haaparista (tai vanhemmasta vaesta), ehka vastauskortti olisi lahtenytkin kirjeitse.
ReplyDeleteToiset haat juhlittiin juurikin Pohjois-Ranskassa yhdessa linnassa tuon kuvailemasi kaavan mukaan. Kivointa mielestani oli klo5 aamulla esiintuotava "aamupala" eli mielettoman kokoinen briossi jolle jaksoi monen shamppanjalasin jalkeen naureskella makeana. Seuraavan paivan brunssilla oli myos kiva rauhassa toipua ja napostella katkarapuja menemaan. Eli onnistuneet bileet olivat, itselle jaanyt mainiota muistoja mieleen.