Monissa blogeissa on kiertänyt
...and that's who I am - sivuston haaste, jossa bloggaaja kertoo itsestään samannimisen sivuston kuvin ja tämä haaste tavoitti minunkin blogini. Valitettavasti en lainkaan muista mistä tämä haaste tällä kertaa tuli (saa mielellään huikata kommenttiboksiin!), mutta tässä siis minua puhuttelevia kuvia.
Näitä on ollut mukava lueskella monista blogeista, joten linkatkaapa ihmeessä, jos olette tällaisen innostuneet tekemään!
Minä jouduin viikonloppuna hoivailemaan kuumeista ja kipeää miestä, mutta tänään taisi vuoro vaihtua. Täällä podetaan nimittäin harmillista flunssaa ja kurkkukipua, joita yritän lievittää vihreän teen ja kirpeiden omenoiden voimalla. Toivonkin kovasti että tämä on nopeasti ohi menevää, sillä loppuviikosta suunnitelmissa on jotain jo hieman pidempään odotettua.
Höyryävä teemuki kädessä toivottelen siis hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Hih, meillä onkin näköjään aika paljon yhteistä! ;)
ReplyDeleteOlisi kiva kuulla mitkä jutut olivat yhteisiä! :) Olisin muuten niin paljon halunnut osallistua tapaamiseenne, harmi vain että minulla on täältä niin pitkä matka sinne!
DeleteIhanaa maanantaita! :)
Helpompi sanoa, mikä ei ole yhteistä! ;) En pelkää ötököitä, en puhu unissani, enkä ole laiska tekstaaja. Olen myös jo naimisissa, joten satuhäät meni jo. ;)
DeleteNää on aina niin kivoja! :) Oon yhden tälläisen postauksen tehnyt omaan blogiinikin, mutta tekisi mieli tehdä myös toinen. Pikaista paranemista sinne. :)
ReplyDeleteMinullakin tuli näitä kollaaseja aika monta, näitä kuvia oli niin kiva napata tuolta sivustolta! :)
DeleteKiitos, avomies toi onneksi lounastuntinsa aikana sokerittomia Strepsilsejä, toivottavasti pian helpottaa!
Tein tän sillon mun edelliseen blogiin ja nyt kyl tuntuu, et haluisin tehdä sen uudestaan tähän uuteen blogiin. Nää on nimittäin niin kivoja :) Meilläkin ainakin muutama yhteinen juttu tuolla :)
ReplyDeleteTein tän sillon mun edelliseen blogiin ja nyt kyl tuntuu, et haluisin tehdä sen uudestaan tähän uuteen blogiin. Nää on nimittäin niin kivoja :) Meilläkin ainakin muutama yhteinen juttu tuolla :)
ReplyDeleteNoita oli kyllä tosi kiva selailla ja tallentaa osuvimmat koneelle, joten en yhtään ihmettele vaikka innostuist tekemään haasteen uudemmankin kerran! :)
DeleteMun postaukset samasta aiheesta näkee: http://happyfeetingblogi.blogspot.fi/2012/10/and-thats-who-i-am.html ja http://happyfeetingblogi.blogspot.fi/2012/10/and-thats-who-i-am-also.html
ReplyDeleteSulla olikin siellä monia ruutuja, joita en edes huomannut sivustoa selatessani! Niin se varmaan on, että ne oman tuntuiset jutut jäivät mieleen, kun taas vieraammat väittämät ohitti nopeasti. Oli kiva lueskellä näitä! :)
DeleteMitä kieltä puhutte kotona miehesi kanssa? :)
ReplyDeleteOsaako hän yhtään suomea? Opetteleeko edes?
Puhumme kotona lähes yksinomaan englantia ja ihan hieman ranskaa. Avomieheni ei puhu paljoakaan Suomea, sillä yli kaksitoistatuntiset työpäivät Suomi-vuosien ajan tekivät opiskelun lähes mahdottomaksi. Suomeen muuttaessa hänellä kyllä oli joitain itseopiskelupaketteja, mutta ne jäivät hyllyyn pölyttymään.
DeleteTällä hetkellä yritämme molemmat opiskella hieman Saksaa, minä ryhmätunneilla ja avomies työpaikallaan yksityisopettajan kanssa. Minun ranskan ja hänen suomen kielen opintonsa on siis haudattu epämääräiseksi ajaksi, nyt olisi tärkeämpää oppia nämä asuinmaan kielen perusteet! :)
Siellä saksan kielen ympäröimässä ympäristössähän sitä kieltä oppii nopeasti, kun vain alkaa sitä puhumaan, eikä turvaudu heti englantiin. Ranskan kielentaitosi varmasti kohenisi kummasti, jos käyttäisit sitä avomiehesi kanssa joka päiväisessä kommunikoinnissa. Tiedän ulkomaalaisia, jotka ovat oppineet erittäin sujuvan suomenkielen käyttäyessään sitä perheensä kanssa ja kaikessa kanssakäymisessä jatkuvasti noin viidessä vuodessa... vaikka väitetään, että suomi on hankala kieli. Ennen kaikkea se motivaatio ja tarve oppia... ei pidä ottaa siitä oikeasta kieliopista niin suurta stressiä, puhua voi vaikka se ei olekaan täydellistä, kyllä se siitä.
DeleteTotta! Tosin esim. avomieheni kohdalla (pitkät työpäivät, työkielinä pelkästään englanti ja ranska, sekä ystäväpiirin koostuminen pääosin ulkomaalaisista) kielen omaksuminen vaatii enemmän työtä ja motivaatiota. Ja voin vakuuttaa, kun toinen tulee kahdeksan-yhdeksän aikaan illalla kotiin, ei tee mieli puhua kummankaan vierasta kieltä, vaan silloin eletään niin kuin muutkin ihmiset: illallinen, tv:n katselua ja pian nukkumaan! :)
DeleteSama juttu taitaa meillä olla täällä Saksassakin ongelmana, nimittäin monikulttuurisissa kaupungeissa sitä tulee vähemmän tutustuttua paikallisiin, esim. monilla avomieheni kollegoilla on oma tiiviiksi rakennettu elämä ja kiireensä, jotka aiheuttavat omat haasteensa integroitumiseen. Tosin nyt kun emme ole ekspatteja, motivaatio päästä sisälle kulttuuriin ja kieleen kasvaa, vaikka olemmehan jo päättäneet että emme jää tänne. Myös pysyvän kodin rakentaminen mietityttää aina: kuinka kivoja huonekaluja kannattaa ostaa, mahdollistahan on jo että parin kuukauden (joissain tapauksissa myös viikkojen) päästä tavarat pakataan varastoon ja lähdetään ekspatriaateiksi uudestaan?
Minä olen sellainen kieliopista stressaaja että huh! Vaikka juttelen muuten ihan sujuvaa englantia, niin natiivien kanssa menee aina sormi suuhun... Eräissä illanistujaisissa amerikkalainen pariskunta oli hetken kuunnellut keskusteluani vieruskaverin kanssa, mutta en saanut enää suutani auki kun he lähestyivät ja olettivat minun myöskin olevan amerikkalainen: olen aikamoinen jännittäjä ja myöskin hieman vaativa itseäni kohtaan.
Ja kiitos kannustuksesta, sitä kyllä tarvitaan! :)
Niin, sehän se ulkomaalaisilla on monesti "ongelmana", että monet pyörii niin tiiviisti toisten ulkomaalaisten kanssa. Tiedän toki myös ulkomailla asuneena, että paikallisiin ei aina ole niin helppo tutustua sen syvemmin. Mutta tarkoitin, että puhekosketuksiin eli siis kielenkäyttötilanteita harjoittelemaan paikallisten kanssa pääse arkikosketuksessa vaikkapa kaupassa, harrastuksisa, töissä, sekä erilaisia asioita hoitaessa. Tietysti se jos tietää, ettei maahan jää voi vaikuttaa motivaatioon oppia paikallista kieltä, mutta toisaalta eipä monipuolisesta kielitaidosta varmaan haittaa ole.
DeleteEikä niistä natiiveista stressiä kannata ottaa, kyllä ne ymmärtävät että ei-natiivit voi välttämättä osata koskaan täysin natiivin tasoista kieltä. Pääasia arkijutustelussa on, että tulee ymmärretyksi ja kielen kanssa edistyy vain sitä käyttämällä. Ei muuta kuin harjoittelemaan rohkeasti.
Kiitos paljon rohkaisusta! :)
DeleteIhanaa sunnuntain jatkoa!
Oi, tämä onkin hauska! Pitää tehdä itsekin vastaava!
ReplyDeleteLuinkin jo omasi, oli kyllä helposti tunnistettavia juttuja! :)
DeleteMun versio löytyy täältä:
ReplyDeletehttp://mm-lifethrualens.blogspot.fi/
Huh, And that's who I am-sivustoa ois voinut selata vaikka koko yön, mutta johonkin oli vedettävä raja :D
Kävin lukemassa postauksesi ja mainitsinkin jo että kiva kun olet hieman valottanut noita kohtia! :) Uusia, mielenkiintoisia juttuja tosiaan!
Delete